Kesälomailun ansiosta aloitimme tämän päivän treenaamalla jo hyvissä ajoin aamupäivästä. Ensin mentiin vieraammalle kentälle tottistelemaan. Lyyli oli yllättävän hiljainen uudesta paikasta huolimatta; vain alussa jouduin puuttumaan ääntelyyn. Tein muutaman pidemmän seuruupätkän vapauttaen aina välillä. Vielä muutama pidempi pätkä ja sen jälkeen lyhyt palkkaus patukalla. Lopputreeni oli lähes kokonaan hiljainen (!) ja tehtiin tosi pitkiä seuraamisia sinne tänne kaarrellen. Eteenmeno ja noudotkin veivattiin lopuksi, niissä ei huomauttamista.

Ansan kanssa leikittiin pallolla ja hienostihan nassi sitä meikäläiselle tuo oikein käteen asti. Välillä vähän taisteltiin ja taas heiteltiin. Kovin pitkä leikki Ansaa ei selkeästi jaksa kiinnostaa, joten pyrin aina lopettamaan leikkituokion hauskaan vaiheeseen ja siitä siirryttiin tekemään jotain muuta namien kanssa. Istumisia, maahanmenoja ja seuraamisia oli jo totuttuun tapaan ohjelmistossa tänään. Kaikki sujui hienosti ja Ansa oli oikein innokas oppilas.

Esineruutua päädyin tekemään suht selkeään kangasmaastoon. Tein pikkuriikkisen ruudun, vain 10 m (lev.) * 7 m (syv.), jonka rajat tamppasin kolmeen kertaan. Esineitä 3 kpl (kukkaro, avainkotelo ja lasten kenkä); takakulmaan, sivurajalle n. neljään metriin ja keskelle kolmeen metriin. Keli oli lämmin, mutta leppoinen sivutuuli kävi koko ajan.

Toin Lyylin kytkettynä melkein ruudulle asti. Se availi nokkaansa jo matkalla tosi hienosti ja ruutuun oli kova imu. Otin sivulle hieman ennen ruudun etukulmaa ja lähetin n. keskivaiheilta ruutua. Ensimmäinen esine nousi välittömästi keskeltä; Lyyli meni ensin yli, mutta kääntyi salamana ja löysi pikku kukkaron nopeasti, vaikka se oli aikamoisen piilossa varvikossa. Luovutuksessa yritin itse olla nopea, mutta kyllä Lyyli silti ehti esinettä mälvätä. Palkkasin lyhyesti pallolla. Toisella lähetyksellä Lyyli juoksi ulos ruudusta, eikä kyllä keskittynyt tarkistamaan rajoja lähimainkaan samalla tavoin kuin viimeksi. Ohjasin takaisin ruutuun päin ja heti ruutuun palatessaan Lyyli saikin hajun oikean takakulman avainkotelosta. Kolmannella lähetyksellä Lyyli löysi oikealla sivurajalla olleen kengän tosi nopeasti. Kaikki luovutukset olivat parempia kuin viimeksi, koska olin itse nopeampi, mutta mistään priimaluovutuksista ei todellakaan voida puhua (tosin enpä kyllä ole luovutuksia vielä ehtinyt hioakaan sitten viime kirjoituksen). Kaiken kaikkiaan ruutu oli siis ok, mutta kaikki tapahtui pikana ja suoritus kesti kokonaisuudessaan varmaan minuutin :). Eihän se tietysti huono asia ole, ainakin nenä oli hyvin auki!

Ansalle viskelin taas esineitä tallaamattomalle alueelle tarkoituksena katsoa, noteeraako se esineitä lainkaan ja jos noteeraa, miten se toimii. Ja Ansahan toimi hienosti :)! Tosin jälleen piti ensin tyhjentää suoli, mutta sen jälkeen neiti Näpsä vainusi esineitä hyvin määrätietoisesti, nappasi ne reippaasti suuhunsa ja toi meikäläiselle! Mahtava lapsi!


Treenien päälle juotiin kuralätäköstä raikasta vettä: