Eilen tehtiin Lyylin kanssa tämän vuoden ensimmäinen esineruutu (miten niin noloa?) Sannan ja Kaapon seurassa. Koska molempien koirilla on joskus hieman (Lyylin kohdalla tämän määreen voi kyllä jättää pois ;)) tapana kaahata ruudussa, päätimme tehdä kapean ja syvän, huolellisesti (etenkin sivurajoiltaan) tallatun ruudun. Lyylille otin luonnollisesti vieraat esineet (3 kpl), kun siihen oli mahdollisuus.

Ruudulle tuli siis mittaa n. 15 m * 40 m ja sivurajat tampattiin oikein useampaan kertaan. Lyyli oli suoritusvuorossa ensin ja sille laitettiin esineet takakulmiin ja keskelle. Etuesineitä pitäisi kyllä ennen kaikkea treenata, mutta jätettäköön se tämän vuoden tuleviin ruutuharjoituksiin ;) - näin ekalla kerralla keskityttiin varmaan onnistumiseen.

Siitäkin huolimatta, että Lyyli näki autosta kun tallasimme ruutua ja vinkuikin näyn johdosta jonkin verran, se työskenteli uskomattoman hienosti, suorastaan ennennäkemättömän rauhallisesti ja keskittyneesti! Jo ekalla pistolla se pysyi erinomaisesti ruudussa ja tarkisti sivurajat huolellisesti. Työskentelyvauhti oli tosiaan sellainen keskittynyt, täysillä kaahaamista ei nähty kertaakaan! Ensimmäinen esine nousi takakulmasta melko nopeasti, n. minuutissa. Lyyli mälväsi taas esinettä aika pahasti, mutta luovutus oli muuten ok. Palkkasin pallolla lyhyesti.

Toisella lähetyksellä edelleen hienoa työskentelyä ja toinen esine nousi piakkoin toisesta takakulmasta. Luovutus ja palkkaus kuten edellä. Kolmannen lähetyksen jälkeen sen sijaan alkoi näkyi väsymisen merkkejä. Ei niinkään vauhdissa, mutta tarkkuudessa. Lyyli jumittui aika toviksi oikealle sivurajalle ja itse asiassa vähän ruudun ulkopuolelle. Olin jo aikeissa ohjata takaisin ruutuun päin, mutta sitten se siirtyikin itsenäisesti takaisin alueelle. Otin yhden uuden lähetyksen ja yritin lähettää melko kohtisuoraan esineelle (tässä vaiheessa oli tosi tyyntä). Lyyli meni ohi, mutta aikansa pyörittyään sai vihdoin hajun ja nosti esineen. Luovutuksen jälkeen oikein iloiset palkkaukset pallolla.

Selkeästi pitäisi nyt keskittyä:
- luovutuksiin (luonnollisesti muualla kuin esineruututreeneissä)
- etuesineisiin
- edelleen vahvistaa ruudussa pysymistä huolellisesti tallatuin, pienin ruuduin (sujui kyllä tänään hienosti!)

Treenien lopuksi päätin vielä katsoa, mitä Ansa tuumaa ihmisen hajuisista esineistä. Viskelin summan mutikassa tallaamattomalle alueelle kolme esinettä (lasten kesätossu, pikku kukkaro, nahkainen avainkotelo) ja toin Ansan vapaana alueelle kuljeskelemaan. Vielä ei voi sanoa homman millään lailla nassille auenneen, vaan näimme hajujen päälle ymmärtämisen sijaan hienon sonnan vääntämisen yhden esineen viereen sekä pissan lirauttamisen toisen ääreen :D. Loppujen lopuksi päädyin vain heittelemään esineitä Ansan kanssa ja tämä onnistuikin hienosti, eli Ansa haki esineitä suurella innolla ja toi ne mulle ihan käteen asti. Sillä oli superkivaa ja se sekä tarttui että kantoi tosi hienosti oudompiakin materiaaleja. Hienoa, tästä on hyvä jatkaa!