Eilen treenattiin ihan uudessa maastossa, jossa alueella oli ilahduttavasti "kiinteänä" kolme piiloa. Kaksi näistä puulaatikoita ja yksi maapiilo vanerikannella. Lisäksi alueella oli kotapiilo sekä kevythäkki (oli muutes kätevä piilo, ehkä vaan vähän tyyris vaan tähän hommaan ;)).

Olin alunperin suunnitellut ottavani Lyylillä pari löytöä hämypiilojen taakse sekä pari tyhjää ja viimeiseltä tyhjältä haltuunotto keskilinjalle + ärsyke seuraavalta maalimieheltä (eli tarkoituksena vahvistaa tyhjiltä poistuloa antamalla palkaksi suorapalkkaäijä seuraavalla pistolla). No, koska maasto olikin sitten ihan uusi, eikä aluettakaan ollut tallottu ja kaiken kukkuraksi alueella oli upeita tienylityskohtia, päätin muuttaa treenisuunnitelmaa.

Otin ensimmäiseksi vasempaan etukulmaan löydön kiinteän laatikkopiilon taakse. Matkan varrella n. 20 metrissä oli myös hämypiilona kevythäkki. Lyyli oli suoritusvuorossa viimeisenä ja kävi tällä kertaa todella oudon kovilla kierroksilla. Se oli autossakin hangannut nokkansa auki (!) ja haukahteli kiljahdellen lähtiessämme kohti aluetta. Lähetyksessä jouduin hinkkaamaan lähetysasentoa pariinkin otteeseen, kun savua korvistaan lasetteleva koirani ei millään meinannut asettua sopivalle hollille. Kun suunta saatiin sopivaksi, onnistui lähetys hyvin. Vaan kuinka ollakaan, Lyyli kaarsi taas miten sattuu ja oli lähdössä etuviistoon. Huusin takaisin ja jouduin taas tosi voimakkaasti käskyttämään ennen kuin sain sen palaamaan takaisin. Tein uuden lähetyksen edempää aluetta ja se oli ok. Aikansa Lyyli höyrysi alueella ja - näinkö oikein - nuohosi kyllä ihan muualla kuin maalimiehellä; se oli hämypiilolla ja nappasi rullan suuhunsa! No, eipä siinä mitään, otin sen keskilinjalla vastaan ihan normaalisti ja pistin näytölle. Mentiin hyvinkin määrätietoisesti hämypiilolle ja kas, eihän siellä ketään ollut! Lyylikin katseli tässä vaiheessa perin yllättyneenä piiloon: "Hups!".

No, palattiin takaisin keskilinjalle ja otettiin uusi lähetys pari metriä alueen puolelta. Lyyli irtosi hyvin ja löysikin tällä pistolla maalimiehen tosi nopeasti. Tältä ukolta otettiin suorapalkka, mikä sattuikin enemmän kuin loistavasti tuon "valeen" perään. Laitoin lainausmerkit siksi, koska en nyt jaksa uskoa tuon valeen olevan mikään kovin kummoinen ongelma. Enemmänkin kyse oli mun mielestä siitä, että koira kävi yksinkertaisesti niin kovilla kierroksilla, että nappasi rulla ihan vaan hutiloinnin seurauksena tyyliin: "Täällä on pakko olla ukko!". Tietenkään se ei tee tuosta mitenkään hyväksyttävää juttua, mutta pehmentää kyllä meikäläisen reaktiota ihan reilusti - osasin jopa olla cool itse tilanteessa :)! Hämypiiloja tulee tosiaan viljellä tästä lähtien paljon useammin. Mutta ehkä nyt, kun niiden kanssa on ollut vähän taukoa (viime viikonloppuista leiriä lukuunottamatta), voisi hommaa helpottaa koiralle sen verran, ettei ottaisi niitä välttämättä ekalle pistolle, jolloin koira on muutenkin kuin lentoon lähdössä. Sitten kun ne alkaa taas varmistua, voi niitä laittaa ihan minne tahansa. Tai näin ainakin meikäläinen tämän asian maalaisjärkeilee.

Seuraavaksi otettiin löytö oikealle. Suoraan lähetyslinjalla tönötti kotapiilo hämynä, mutta tässä nähtiin nyt sitten se Lyylin tyypillinen suoritus, eli hieno tyhjän piilon ohitus ja määrätietoinen etenminen kohti sivurajaa ja maalimiestä. Nopea löytö ja suorapalkka.

Kolmas pisto tyhjä vasemmalle. Lähetyslinjaksi valitsin viikonlopun oppien mukaisesti, suoraa pistoa tavoitellen, tosi hyvän "kujan". Tälle tyhjälle sattui myös hämypiilo, eli toinen niistä "kiinteistä" laatikoista. Lyyli teki hienon piston, ei moittimista.

Neljäs pisto löytö oikealle. Lähetyspaikka suorastaan kutkuttavan erilainen; kevyesti lähetyslinjan poikki kaartava leveä aukea, melkeinpä "tie". Tästä huolimatta Lyyli irtosi tosi hienosti suoraan ja syvälle. Maalimieskin oli tarkoituksella siellä "tosi syvällä", mutta tästä huolimatta Lyyli teki löydön nopeasti. Taas kuultiin keskilinjalle asti ilon kiljahdus, joka oli tällä kertaa kuulemma päässyt ilmoille siinä vaiheessa, kun Lyyli oli jo napannut rullan ja kääntynyt lähteäkseen kohti keskilinjaa. Ilmaisu oli tosi hieno, näytöllä roikuin mukana perille asti. Palkkaus ok, malttoi nätisti.

Seuraavaksi tyhjä vasemmalle. Irtosi ekalla hyvin, mutta työskenteli voimakkaasti taaksepäin. Yritin korjata hihkaisemalla vähän suuntavinkkiä "täälpäin", mutta enpä tiedä oliko siitä mainittavaa hyötyä... Joka tapauksessa Lyyli palasi hieman keskilinjaa pitkin luokseni ja päätin laittaa sen uudestaan alueelle edettyämme hieman keskilinjalla. Tällä kertaa se irtosi oikeaan suuntaan ja tekikin hienon piston.

Viimeiseksi löytö oikealle vanerikannella peitettyyn maakuoppaan. Lyyli sai mielestäni hajun jo reilusti ennen lähetystä ja olikin hyvin innokkaasti lähdössä pistolle. Ekalla lähetyksellä se kuitenkin irtosi tosi pahasti etuviistoon ja huusin takaisin. Huusin toisenkin kerran kuin seinille. Sitten jo karjuinkin kurkku suorana ja sain sen vihdoin luokseni - ilmeisesti siis todellakin oli hajulla (vaikka vinosti olisi halunnutkin lähteä), koska ei meinannut millään tulla takaisin. Mentiin viime viikonlopun oppien mukaisesti ottamaan uusi lähetys siihen kohtaan, josta Lyyli edellisellä kaartoi. Nyt lähetys meni nappiin ja Lyyli teki löydön nopeasti. Oli tarkastanut piilon todella tarkasti ja oppikirjan mukaisesti, tosin oli sitten loppujen lopuksi myös mennyt tupaan ja lähtenyt sitten vasta rullan kanssa keskilinjalle ;). Näyttö ok, roikuin perässä perille asti. Palkkaus ok.

Olipahan treeni. Tuo vale nyt ei sinänsä kaivele, koska en tosiaan usko sen olevan mikään kummoisempi "ongelma", olihan tämä ensimmäinen kerta koko kolmivuotisen haku-uran aikana ja muutenkin syy tuntui olevan varsin pinnallinen. Enemmän ottaa päähän tuo hallinta! Lyyli oli koko ajan vähän muissa maailmoissa, tämän huomasivat muutkin. Esim. sen etsintätyyli oli paikoitellen vähän sellainen "pomppiva" ja se katseli kovasti ympärilleen (en tajua mikä juttu tämä oli - koiralla on otettu näköarsykkeitä ehkä kahdesti elämänsä aikana ja nekin joskus muinoin...). Kutsuessani sitä takaisin se oli täysin kuuro ensimmäisille käskyille. Normaalistihan Lyyli tuollaisissa kuuroissa hetkissä etsii hyvin määrätietoisesti ja liikkuu alueella jotenkin tarkoituksenmukaisesti. Nyt se kuitenkin pikemminkin haahuili poissaolevana pitkin poikin. Mystistä. Kehuin kuitenkin vuolaasti niistä tyhjistä, joilta tuli hienosti pois.

Jos nyt jotain positiivista tästä treenistä pitäisi keksiä, niin ainakin nyt suorapalkat ja ilmaisut toimivat taas hienosti sekaisin, eli ei ollut mitään epäselvyyksiä, vaikka leirillä se yksi lipsahdus kävikin. Olihan tuolla nyt muitakin onnistumisia mukana, mutta vähän jäi epämääräinen fiilis tästä treenistä. Seuraavissa treeneissä viljellään kyllä rutkasti hämypiiloja ja taidanpa ottaa pienen kuurin pelkkää suorapalkkaa.