Eilen käytiin hakuilemassa ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun neljännen (!!!). Treenit saatiin pystyyn kolmen hengen voimin, joten mitään järin mittavia juttuja ei tehty - tosin eipä ollut tarviskaan näin huiman tauon jälkeen.

Otin Lyylille neljä pistoa, kaikilta löytö. Oikeaan etukulmaan suorapalkka n. 5 metriä umpparin taakse. Vasempaan etukulmaan naamioverkon alle suorapalkkaäijä. Sitten oikealle maakuoppaan ilmaisu ja viimeisenä vasemmalle ukko puoliavoimeen kompostipressupiiloon ja sieltä ilmaisu.

Virtaa oli Lyylin päässä arvatenkin aivan järkyttävät määrät tämän koko kesän kestäneen hakuilutauon jäljiltä, joten alueelle tultiin suosiolla liinassa, pilli vinkuen. En ottanut mitään tuomarointejakaan alkuun, vaan päästin koiran töihin heti radalle tultuamme. Lähetyksessä kuultiin taas oikein mojovat ilonkiljahdukset, kun taskuraketti ampaisi matkaan. Löytö ja suorapalkka ok, tosi mallikkaasti kierroksista huolimatta.

Toka pisto myös ok.

Kolmannella pistolla oli yrittänyt tunkea maalimiehen alle patukkaa kaivelemaan (:D), mutta yritykseksi jäi, kun maalimies vähän komensi. Sen jälkeen pientä vinkumista ja siitä rulla suuhun. Ilmaisu tosi hieno ja näyttö & palkkaus ok.

Viimeisellä ukolla myös pientä tunkua piiloon (olis pitänyt ottaa umpparina, niin kuin ensin meinasin ;) ), mutta ei mitään ihan älyvapaata toimintaa kuitenkaan. Ilmaisu jälleen tosi upea, samoin näyttö ja palkkaukset.

Koiralla oli kivaa, emännällä oli kivaa, mutta silti kaiho kasvaa, kun ei päästä tätä viikoittain tekemään. Potentiaalia kyllä koirasta löytyy, sitä ei käy kieltäminen. No, jospa joku ryhmä vaikka ensi vuodelle löytyisi...

Kesälomailun ansiosta aloitimme tämän päivän treenaamalla jo hyvissä ajoin aamupäivästä. Ensin mentiin vieraammalle kentälle tottistelemaan. Lyyli oli yllättävän hiljainen uudesta paikasta huolimatta; vain alussa jouduin puuttumaan ääntelyyn. Tein muutaman pidemmän seuruupätkän vapauttaen aina välillä. Vielä muutama pidempi pätkä ja sen jälkeen lyhyt palkkaus patukalla. Lopputreeni oli lähes kokonaan hiljainen (!) ja tehtiin tosi pitkiä seuraamisia sinne tänne kaarrellen. Eteenmeno ja noudotkin veivattiin lopuksi, niissä ei huomauttamista.

Ansan kanssa leikittiin pallolla ja hienostihan nassi sitä meikäläiselle tuo oikein käteen asti. Välillä vähän taisteltiin ja taas heiteltiin. Kovin pitkä leikki Ansaa ei selkeästi jaksa kiinnostaa, joten pyrin aina lopettamaan leikkituokion hauskaan vaiheeseen ja siitä siirryttiin tekemään jotain muuta namien kanssa. Istumisia, maahanmenoja ja seuraamisia oli jo totuttuun tapaan ohjelmistossa tänään. Kaikki sujui hienosti ja Ansa oli oikein innokas oppilas.

Esineruutua päädyin tekemään suht selkeään kangasmaastoon. Tein pikkuriikkisen ruudun, vain 10 m (lev.) * 7 m (syv.), jonka rajat tamppasin kolmeen kertaan. Esineitä 3 kpl (kukkaro, avainkotelo ja lasten kenkä); takakulmaan, sivurajalle n. neljään metriin ja keskelle kolmeen metriin. Keli oli lämmin, mutta leppoinen sivutuuli kävi koko ajan.

Toin Lyylin kytkettynä melkein ruudulle asti. Se availi nokkaansa jo matkalla tosi hienosti ja ruutuun oli kova imu. Otin sivulle hieman ennen ruudun etukulmaa ja lähetin n. keskivaiheilta ruutua. Ensimmäinen esine nousi välittömästi keskeltä; Lyyli meni ensin yli, mutta kääntyi salamana ja löysi pikku kukkaron nopeasti, vaikka se oli aikamoisen piilossa varvikossa. Luovutuksessa yritin itse olla nopea, mutta kyllä Lyyli silti ehti esinettä mälvätä. Palkkasin lyhyesti pallolla. Toisella lähetyksellä Lyyli juoksi ulos ruudusta, eikä kyllä keskittynyt tarkistamaan rajoja lähimainkaan samalla tavoin kuin viimeksi. Ohjasin takaisin ruutuun päin ja heti ruutuun palatessaan Lyyli saikin hajun oikean takakulman avainkotelosta. Kolmannella lähetyksellä Lyyli löysi oikealla sivurajalla olleen kengän tosi nopeasti. Kaikki luovutukset olivat parempia kuin viimeksi, koska olin itse nopeampi, mutta mistään priimaluovutuksista ei todellakaan voida puhua (tosin enpä kyllä ole luovutuksia vielä ehtinyt hioakaan sitten viime kirjoituksen). Kaiken kaikkiaan ruutu oli siis ok, mutta kaikki tapahtui pikana ja suoritus kesti kokonaisuudessaan varmaan minuutin :). Eihän se tietysti huono asia ole, ainakin nenä oli hyvin auki!

Ansalle viskelin taas esineitä tallaamattomalle alueelle tarkoituksena katsoa, noteeraako se esineitä lainkaan ja jos noteeraa, miten se toimii. Ja Ansahan toimi hienosti :)! Tosin jälleen piti ensin tyhjentää suoli, mutta sen jälkeen neiti Näpsä vainusi esineitä hyvin määrätietoisesti, nappasi ne reippaasti suuhunsa ja toi meikäläiselle! Mahtava lapsi!


Treenien päälle juotiin kuralätäköstä raikasta vettä:

Eilen tehtiin Lyylin kanssa tämän vuoden ensimmäinen esineruutu (miten niin noloa?) Sannan ja Kaapon seurassa. Koska molempien koirilla on joskus hieman (Lyylin kohdalla tämän määreen voi kyllä jättää pois ;)) tapana kaahata ruudussa, päätimme tehdä kapean ja syvän, huolellisesti (etenkin sivurajoiltaan) tallatun ruudun. Lyylille otin luonnollisesti vieraat esineet (3 kpl), kun siihen oli mahdollisuus.

Ruudulle tuli siis mittaa n. 15 m * 40 m ja sivurajat tampattiin oikein useampaan kertaan. Lyyli oli suoritusvuorossa ensin ja sille laitettiin esineet takakulmiin ja keskelle. Etuesineitä pitäisi kyllä ennen kaikkea treenata, mutta jätettäköön se tämän vuoden tuleviin ruutuharjoituksiin ;) - näin ekalla kerralla keskityttiin varmaan onnistumiseen.

Siitäkin huolimatta, että Lyyli näki autosta kun tallasimme ruutua ja vinkuikin näyn johdosta jonkin verran, se työskenteli uskomattoman hienosti, suorastaan ennennäkemättömän rauhallisesti ja keskittyneesti! Jo ekalla pistolla se pysyi erinomaisesti ruudussa ja tarkisti sivurajat huolellisesti. Työskentelyvauhti oli tosiaan sellainen keskittynyt, täysillä kaahaamista ei nähty kertaakaan! Ensimmäinen esine nousi takakulmasta melko nopeasti, n. minuutissa. Lyyli mälväsi taas esinettä aika pahasti, mutta luovutus oli muuten ok. Palkkasin pallolla lyhyesti.

Toisella lähetyksellä edelleen hienoa työskentelyä ja toinen esine nousi piakkoin toisesta takakulmasta. Luovutus ja palkkaus kuten edellä. Kolmannen lähetyksen jälkeen sen sijaan alkoi näkyi väsymisen merkkejä. Ei niinkään vauhdissa, mutta tarkkuudessa. Lyyli jumittui aika toviksi oikealle sivurajalle ja itse asiassa vähän ruudun ulkopuolelle. Olin jo aikeissa ohjata takaisin ruutuun päin, mutta sitten se siirtyikin itsenäisesti takaisin alueelle. Otin yhden uuden lähetyksen ja yritin lähettää melko kohtisuoraan esineelle (tässä vaiheessa oli tosi tyyntä). Lyyli meni ohi, mutta aikansa pyörittyään sai vihdoin hajun ja nosti esineen. Luovutuksen jälkeen oikein iloiset palkkaukset pallolla.

Selkeästi pitäisi nyt keskittyä:
- luovutuksiin (luonnollisesti muualla kuin esineruututreeneissä)
- etuesineisiin
- edelleen vahvistaa ruudussa pysymistä huolellisesti tallatuin, pienin ruuduin (sujui kyllä tänään hienosti!)

Treenien lopuksi päätin vielä katsoa, mitä Ansa tuumaa ihmisen hajuisista esineistä. Viskelin summan mutikassa tallaamattomalle alueelle kolme esinettä (lasten kesätossu, pikku kukkaro, nahkainen avainkotelo) ja toin Ansan vapaana alueelle kuljeskelemaan. Vielä ei voi sanoa homman millään lailla nassille auenneen, vaan näimme hajujen päälle ymmärtämisen sijaan hienon sonnan vääntämisen yhden esineen viereen sekä pissan lirauttamisen toisen ääreen :D. Loppujen lopuksi päädyin vain heittelemään esineitä Ansan kanssa ja tämä onnistuikin hienosti, eli Ansa haki esineitä suurella innolla ja toi ne mulle ihan käteen asti. Sillä oli superkivaa ja se sekä tarttui että kantoi tosi hienosti oudompiakin materiaaleja. Hienoa, tästä on hyvä jatkaa!

Eilen treenattiin uudessa ryhmässä. Tästä ja toiselta puolen tosi peitteisestä maastosta johtuen jouduin jälleen kerran muovaamaan suunnittelemaani treeniä tilanteeseen paremmin sopivaksi (tarkoitushan oli nyt jonkin aikaa viljellä pelkkää suorapalkkaa ja lisäksi joka treenissä miinoittaa alue hämypiiloilla). Koska Lyyli oli vieras suurimmalle osalle maalimiehistä ja tarkoitus on tässä ryhmässä toistekin treenailla, halusin ottaa mukaan myös ilmaisuja, jotta Lyylillä käytetyt palkkausmenetelmät tulevat heti tutuiksi.

Uusi suunnitelma oli siis niinkin simppeli, kuin etukulmiin ilmaisut ja kolmannelle kahden hämypiilon ohitus ja suorapalkka. Hämypiilot sijoitin tarkoituksella vasta kolmannelle pistolle, koska halusin maksimoida harjoituksen onnistumisen. Ensimmäisellä pistollahan kovat kierrokset voivat vaikeuttaa hommaa (toki jatkossa tulee treenata hämyjä myös kovilla kierroksilla) ja taas toinen pisto osui niin peitteiseen maastoon, etten viitsinyt sinne näkymättömiin piiloja laittaa.

Loppujen lopuksi treeni menikin sitten vähän eri tavalla, kuin mitä olin suunnitellut, eli näin:

Aloitin vasemmasta etukulmasta. "Ilmoittautuessamme" pärähti radiopuhelin: maalimies nro 3 kyseli kahden hämypiilon tarkkaa sijaintia, koska ei löydä perille. Vaan eihän hänen vielä pitänyt piilossa ollakaan! Hetki meni jutun juonesta kiinni saadessa ja tämän jälkeen ohjeistin hänet pois metsästä. Tässä vaiheessa Lyyli oli arvatenkin ehtinyt kerätä melkoisesti kierroksia sivullani istuen ja äännähteli tyypilliseen tapaansa laskeakseen pahimpia höyryjä korvien välistä. Siirryimme lähetyskohtaan ja taas jouduin vähän hinkkaamaan lähetysasentoa, koska vieressä heiluva, hörökorvainen kuumakalle oli taas naulinnut katseensa napakasti väärään suuntaan. Ja sinne etuviistoonhan se oikean lähetysasennon löytymisestä huolimatta ampaisi. Huusin takaisin ja Lyyli tuli kierroslukemistaan huolimatta tosi hienosti takaisin. Etenin kaartamiskohtaan lähettämään uudestaan. Tällä kertaa irtoaminen oli hyvä ja Lyyli lähti suoraan haluamaani suuntaan. Löydön se teki nopeasti ja ilmaisu oli tosi hyvä. Roikuin liinassa perille asti, palkkaus ok.

Seuraavaksi oikea etukulma. Tällä kertaa lähetys oli hyvä ja Lyyli irtosi hienosti suoraan. Hetken päästä radiopuhelimesta kuului maalimiehen kehotus saapua paikalle, koska siellä on jo palkkaukset käynnissä... No, juoksin paikalle ja kävi ilmi, että maalimies ei ollut laittanut patukkaa kunnolla piiloon ja Lyyli oli ensi töikseen varastanut sen (!). No, tämä oli siis "suorapalkka", tosin erittäin huono sellainen, koska koira pääsi puhtaalla röyhkeydellä palkkaan. No, toivottavasti ei jää tavaksi…

Palatessamme kakkosukolta huomasin 3. maalimiehen seisovan vielä keskilinjalla. Jonkinasteisen väärinymmärryksen seurauksena jouduin siis poistumaan Lyylin kanssa radan alkupäähän siksi aikaa, että hänet saatiin piiloon. Palattuamme takaisin tuntui Lyylikin olevan vähän ihmeissään kaikesta tästä säätämisestä, mikä ei normaalisti kuulu kuvioihin. No, lähetys kuitenkin onnistui tosi hyvin ja Lyyli ohitti hämypiilot erinomaisesti; nuuhkaisi niitä vauhdissa ja jatkoi määrätietoisesti matkaa eteenpäin. Maalimies oli piilossa yli 50 metrissä, pöpelikössä aukean takana, joten tähän saatiin myös kiva maastonmuutos ja ennen kaikkea sen ylitys. Lyyli haki hajua aukealla tekemällä pienen kiemuran ja sukelsi sen jälkeen suoraan kohti maalimiestä. Suorapalkka onnistui hienosti edellisestä patukan varastamisesta huolimatta, joten sinänsä oikein hyvä pisto.

Koska toinen etukulma meni vähän mönkään, otin vielä neljännen piston, josta ilmaisu. Pisto sujui kokonaisuudessaan hyvin, joten ihan mukava lopetus saatiin näille hieman sekaville treeneille kuitenkin.

Viikonloppuna, tai viimeistään kahdella sitä seuraavalla kesälomaviikolla (jippii!) täytyy askarrella ainakin yksi uusi piilo. Viime viikonloppuna jo nikkaroin lehtikompostiverkoista ja muovipressusta yhden, mutta vielä odottaisi muutama ohutvanerilevy yhteenliittämistä ja maalia pintaan. Kun vain jostain löytyisi jotain ohutta muovilevyä tms., josta saisi ultrakevyet piilot väsättyä, olisin enemmän kuin tyytyväinen!

Eilen treenattiin ihan uudessa maastossa, jossa alueella oli ilahduttavasti "kiinteänä" kolme piiloa. Kaksi näistä puulaatikoita ja yksi maapiilo vanerikannella. Lisäksi alueella oli kotapiilo sekä kevythäkki (oli muutes kätevä piilo, ehkä vaan vähän tyyris vaan tähän hommaan ;)).

Olin alunperin suunnitellut ottavani Lyylillä pari löytöä hämypiilojen taakse sekä pari tyhjää ja viimeiseltä tyhjältä haltuunotto keskilinjalle + ärsyke seuraavalta maalimieheltä (eli tarkoituksena vahvistaa tyhjiltä poistuloa antamalla palkaksi suorapalkkaäijä seuraavalla pistolla). No, koska maasto olikin sitten ihan uusi, eikä aluettakaan ollut tallottu ja kaiken kukkuraksi alueella oli upeita tienylityskohtia, päätin muuttaa treenisuunnitelmaa.

Otin ensimmäiseksi vasempaan etukulmaan löydön kiinteän laatikkopiilon taakse. Matkan varrella n. 20 metrissä oli myös hämypiilona kevythäkki. Lyyli oli suoritusvuorossa viimeisenä ja kävi tällä kertaa todella oudon kovilla kierroksilla. Se oli autossakin hangannut nokkansa auki (!) ja haukahteli kiljahdellen lähtiessämme kohti aluetta. Lähetyksessä jouduin hinkkaamaan lähetysasentoa pariinkin otteeseen, kun savua korvistaan lasetteleva koirani ei millään meinannut asettua sopivalle hollille. Kun suunta saatiin sopivaksi, onnistui lähetys hyvin. Vaan kuinka ollakaan, Lyyli kaarsi taas miten sattuu ja oli lähdössä etuviistoon. Huusin takaisin ja jouduin taas tosi voimakkaasti käskyttämään ennen kuin sain sen palaamaan takaisin. Tein uuden lähetyksen edempää aluetta ja se oli ok. Aikansa Lyyli höyrysi alueella ja - näinkö oikein - nuohosi kyllä ihan muualla kuin maalimiehellä; se oli hämypiilolla ja nappasi rullan suuhunsa! No, eipä siinä mitään, otin sen keskilinjalla vastaan ihan normaalisti ja pistin näytölle. Mentiin hyvinkin määrätietoisesti hämypiilolle ja kas, eihän siellä ketään ollut! Lyylikin katseli tässä vaiheessa perin yllättyneenä piiloon: "Hups!".

No, palattiin takaisin keskilinjalle ja otettiin uusi lähetys pari metriä alueen puolelta. Lyyli irtosi hyvin ja löysikin tällä pistolla maalimiehen tosi nopeasti. Tältä ukolta otettiin suorapalkka, mikä sattuikin enemmän kuin loistavasti tuon "valeen" perään. Laitoin lainausmerkit siksi, koska en nyt jaksa uskoa tuon valeen olevan mikään kovin kummoinen ongelma. Enemmänkin kyse oli mun mielestä siitä, että koira kävi yksinkertaisesti niin kovilla kierroksilla, että nappasi rulla ihan vaan hutiloinnin seurauksena tyyliin: "Täällä on pakko olla ukko!". Tietenkään se ei tee tuosta mitenkään hyväksyttävää juttua, mutta pehmentää kyllä meikäläisen reaktiota ihan reilusti - osasin jopa olla cool itse tilanteessa :)! Hämypiiloja tulee tosiaan viljellä tästä lähtien paljon useammin. Mutta ehkä nyt, kun niiden kanssa on ollut vähän taukoa (viime viikonloppuista leiriä lukuunottamatta), voisi hommaa helpottaa koiralle sen verran, ettei ottaisi niitä välttämättä ekalle pistolle, jolloin koira on muutenkin kuin lentoon lähdössä. Sitten kun ne alkaa taas varmistua, voi niitä laittaa ihan minne tahansa. Tai näin ainakin meikäläinen tämän asian maalaisjärkeilee.

Seuraavaksi otettiin löytö oikealle. Suoraan lähetyslinjalla tönötti kotapiilo hämynä, mutta tässä nähtiin nyt sitten se Lyylin tyypillinen suoritus, eli hieno tyhjän piilon ohitus ja määrätietoinen etenminen kohti sivurajaa ja maalimiestä. Nopea löytö ja suorapalkka.

Kolmas pisto tyhjä vasemmalle. Lähetyslinjaksi valitsin viikonlopun oppien mukaisesti, suoraa pistoa tavoitellen, tosi hyvän "kujan". Tälle tyhjälle sattui myös hämypiilo, eli toinen niistä "kiinteistä" laatikoista. Lyyli teki hienon piston, ei moittimista.

Neljäs pisto löytö oikealle. Lähetyspaikka suorastaan kutkuttavan erilainen; kevyesti lähetyslinjan poikki kaartava leveä aukea, melkeinpä "tie". Tästä huolimatta Lyyli irtosi tosi hienosti suoraan ja syvälle. Maalimieskin oli tarkoituksella siellä "tosi syvällä", mutta tästä huolimatta Lyyli teki löydön nopeasti. Taas kuultiin keskilinjalle asti ilon kiljahdus, joka oli tällä kertaa kuulemma päässyt ilmoille siinä vaiheessa, kun Lyyli oli jo napannut rullan ja kääntynyt lähteäkseen kohti keskilinjaa. Ilmaisu oli tosi hieno, näytöllä roikuin mukana perille asti. Palkkaus ok, malttoi nätisti.

Seuraavaksi tyhjä vasemmalle. Irtosi ekalla hyvin, mutta työskenteli voimakkaasti taaksepäin. Yritin korjata hihkaisemalla vähän suuntavinkkiä "täälpäin", mutta enpä tiedä oliko siitä mainittavaa hyötyä... Joka tapauksessa Lyyli palasi hieman keskilinjaa pitkin luokseni ja päätin laittaa sen uudestaan alueelle edettyämme hieman keskilinjalla. Tällä kertaa se irtosi oikeaan suuntaan ja tekikin hienon piston.

Viimeiseksi löytö oikealle vanerikannella peitettyyn maakuoppaan. Lyyli sai mielestäni hajun jo reilusti ennen lähetystä ja olikin hyvin innokkaasti lähdössä pistolle. Ekalla lähetyksellä se kuitenkin irtosi tosi pahasti etuviistoon ja huusin takaisin. Huusin toisenkin kerran kuin seinille. Sitten jo karjuinkin kurkku suorana ja sain sen vihdoin luokseni - ilmeisesti siis todellakin oli hajulla (vaikka vinosti olisi halunnutkin lähteä), koska ei meinannut millään tulla takaisin. Mentiin viime viikonlopun oppien mukaisesti ottamaan uusi lähetys siihen kohtaan, josta Lyyli edellisellä kaartoi. Nyt lähetys meni nappiin ja Lyyli teki löydön nopeasti. Oli tarkastanut piilon todella tarkasti ja oppikirjan mukaisesti, tosin oli sitten loppujen lopuksi myös mennyt tupaan ja lähtenyt sitten vasta rullan kanssa keskilinjalle ;). Näyttö ok, roikuin perässä perille asti. Palkkaus ok.

Olipahan treeni. Tuo vale nyt ei sinänsä kaivele, koska en tosiaan usko sen olevan mikään kummoisempi "ongelma", olihan tämä ensimmäinen kerta koko kolmivuotisen haku-uran aikana ja muutenkin syy tuntui olevan varsin pinnallinen. Enemmän ottaa päähän tuo hallinta! Lyyli oli koko ajan vähän muissa maailmoissa, tämän huomasivat muutkin. Esim. sen etsintätyyli oli paikoitellen vähän sellainen "pomppiva" ja se katseli kovasti ympärilleen (en tajua mikä juttu tämä oli - koiralla on otettu näköarsykkeitä ehkä kahdesti elämänsä aikana ja nekin joskus muinoin...). Kutsuessani sitä takaisin se oli täysin kuuro ensimmäisille käskyille. Normaalistihan Lyyli tuollaisissa kuuroissa hetkissä etsii hyvin määrätietoisesti ja liikkuu alueella jotenkin tarkoituksenmukaisesti. Nyt se kuitenkin pikemminkin haahuili poissaolevana pitkin poikin. Mystistä. Kehuin kuitenkin vuolaasti niistä tyhjistä, joilta tuli hienosti pois.

Jos nyt jotain positiivista tästä treenistä pitäisi keksiä, niin ainakin nyt suorapalkat ja ilmaisut toimivat taas hienosti sekaisin, eli ei ollut mitään epäselvyyksiä, vaikka leirillä se yksi lipsahdus kävikin. Olihan tuolla nyt muitakin onnistumisia mukana, mutta vähän jäi epämääräinen fiilis tästä treenistä. Seuraavissa treeneissä viljellään kyllä rutkasti hämypiiloja ja taidanpa ottaa pienen kuurin pelkkää suorapalkkaa.